


|

Olen pienestä asti pitänyt eläinten kanssa touhuamisesta ja nykyisin en osaisi kuvitella elämääni ilman koiria.
Lapsuusaikana mummolassa paras kaveri oli jämtlanninpystykorva
Vukke ja pystykorvarodut ovatkin olleet sydäntä lähellä jo
niistä ajoista lähtien. Ala-asteikäisenä ulkoilutin naapurin koiraa ja kävin tallilla hoitamassa hevosia.
Vietin paljon aikaa hevosten parissa ennen kuin koiramaailma veti täysin mukanaan ja sillä tiellä olen edelleenkin.
Aviomieheni Mikael on myös koiraihmisiä, joskin nauttii enemmän puuhailusta kotona,
kun taas näyttelyt sekä muut virallisemmat aktiviteetit eivät häntä niinkään kiinnosta. Koiristamme Tedi
oli alunperin Mikaelin koira ja Kasper puolestaan minun. Molemmat olivat parin vuoden ikäisiä, kun tapasimme. Amerikanakita Hera ostettiin yhteistuumin, vaikka täytynee myöntää, että allekirjoittaneella oli hieman enemmän sormensa pelissä tässä asiassa.
Viimeisin tulokkaamme Isla asteli taloon vuoden 2008 lopussa ja
tätä olikin odotettu jo pidemmän aikaa.
Asumme vuonna 2007 rakentamassamme omakotitalossa Pohjois-Savossa Leppävirran kunnassa. Omaa tonttia on hehtaarin verran ja syrjäinen sijaintimme antaa ihanteelliset mahdollisuudet ulkoilla koirien kanssa luonnossa. Järven rantaan on matkaa parisataa metriä.
Kesäisin koiramme nauttivat vedessä kahlaamisesta ja talvisin juostaan kilpaa järven jäällä. Naapureita meillä ei muutamaa kesämökkiä lukuun ottamatta ole eli saamme elää koiriemme kanssa omassa rauhassa luonnon keskellä.
Tämä on ollut pitkäaikainen unelmamme, joka on vihdoin toteutunut.
Kennelimme on kotikennel ja kaikki koiramme asuvat kanssamme yhteisessä kodissamme. Syksyllä 2008 rakensimme
pihalle kahteen osaan jaetun tarhan ja vuonna 2010 pihalle nousi
toinen reilun kokoinen tarha, joka sekin on tarvittaessa jaettavissa
kahteen osaan. Tarhat ovat käytössä lähinnä silloin, kun
olemme töissä tai muuten poissa kotoa. Muun ajan koirat elävät
kanssamme kotioloissa ja mukana arjen askareissa.
Tulevaisuuden haaveista se suurin on kasvatustyö amerikanakita-rodun parissa. Tavoitteena on kasvattaa hyväluonteisia ja terveitä koiria, joiden kanssa on mukava elää ja joista omistajat voivat olla ylpeitä. Rotumääritelmän mukainen ulkonäkö on asia, josta en myöskään halua tinkiä. Pääperiaatteena on toimia rodun edun mukaisesti ja vaikuttaa omalta osaltani siihen, että amerikanakitassa säilyvät myös tulevaisuudessa ne ominaisuudet, mitkä tekevät siitä niin erityisen.
|
|